:)

Kuten jotkut varmasti onkin huomannu, niin en oo kirjotellu mitään viiteen päivään, mikä ei oo kovinkaan normaalia mulle:D
Ja tästä varmasti osaattekin päätellä, että kahdesta on nyt tullut kolme<3 :)

23. pvä. aamulla kuuden aikaan mulle annettiin jälleen käynnistyspilleri ja supistukset alkoi seitsemän aikaan. Akille sitten soittelin, että jos vaikka tulisit tänne sairaalalle kun on supistukset alkanu ja tosi kivuliaita.
Ei mennytkään ku hetki niin Aki ryntäsi ovesta sisään kuin pelastava enkeli:D
Käveltiin, makoiltiin, istuttiin, mikään ei ollut hyvä, supistukset oli niin järjettömän kovat ja kipeät että ensimmäistä kertaa tosissaan mietin, että olenko mie muka valmis tähän ja miten mie kestän..

Laittaisin paremmin tähän vaiheita, mutta supistukset oli jotain niin kamalaa ja kivuliasta ettei mulla ollu missään vaiheessa mitään hajua kellonajoista.
Mutta kuitenkin, jossain vaiheessa kun itkin jo silmiä päästä, äiti tuli myös seuraksi vähäksi aikaa, ja hän kertoi sitten myöhemmin, että ei ole pitkään aikaan säälittänyt niin paljon kuin silloin kun hänen piti lähteä sieltä töihin ja mie tartuin kädestä kiinni itkien ja sanoin ettet sie voi lähtiä ja jättää mua..!

Jossain vaiheessa hoitaja tuli sitten laittamaan mulle tuohon reisilihakseen jonku kipulääkkeen, ja se auttoikin joksinkin aikaa, sain niitä muistaakseni myöhemmin myös toisen.
Muutamia tunteja ennen synnytystä mulle laitettiin joku ihme puudutus alakautta kohdun molemmille puolille, semmosella vähintään 20 cm pitkällä neulalla, ei kiva.. mutta ainakin helpotti taasen jonkun aikaa
Synnytyssaliin pääsy kesti kauan, koska kumpikin sali oli varattu jonka jälkeen ne piti tietysti siivota, jne..
Mutta kun sinne viimein päästiin niin mulle laitettiin ensin tiputushommeli käteen, josta annettiin vettä, koska laitettiin se minispinaali (?) puudutus. Senkin ne joutu laittaa kahteen kertaan kun ei oikein meinannu onnistua heti.

Oli kamalaa kun ponnistutti kauheasti, ei millään pystynyt olemaan ponnistamatta ja kätilöt jankkaa että älä ponnista vielä. Ja sit kun vihdoin pääsi ponnistamaan, helpotus oli järjetön.
En todellakaan ymmärrä naisia jotka sanoo, että ei se synnytys niin paha ole, oikeasti nimittäin ainakin minulla se kävi niin järjettömän kipeää, että tuntui kuin olisi kuolemassa. Mutta se on mielestäni totta, että kun lapsen saa syliin niin ei edes muista että äsken kävi kipeää, niin siinä nimittäin kävi:)
Vauva oli tosi iso ja tikkejäkin tuli.. :s
Pittunen tuli maailmaan klo. 16.34
Kokoa oli 53cm ja 4370g eli iso poika oli:)

Mutta kokonaisuutena synnytys oli oikeastaa aika ihana kokemus:) Kuulostaapas kliseiseltä, mutta se on mun mielipide kuitenkin:D

Viime yönä Pittunen oli ekaa kertaa koko yön mun kanssa!:)
Ekana yönä olin kuulemma niin kalpea ja väsynyt, että ottivat sen tuonne Vauvalaan yöksi.
Ja toisena yönä valvoin ensin neljään asti kun säpsähdin joka kerta kun vauva päästi pienenkin äännähdyksen ja sitten silloin neljän aikaan syötin Pittusen ja vaihdoin kakat pois, jonka jälkeen vein hänet sitten itse Vauvalaan loppuyöksi, jotta saisin edes hieman nukuttua.
Mutta viime yö meni tosiaan hyvin ja aamulla oli mukava herätä kun näki ekana oman pikku murun:)

Tänään oli Akilla sitten kylvetysharjoitus vauvan kanssa, ja meni ihan kohtalaisesti, äitillä vain meinas tulla itku kun Pittunen itki niin lohduttomasti.. :(
Kohta on sitten myöskin se kuulotarkistushomma, mikä lienee:D
Ja huomenna lääkärintarkastus, ja hyvällä tuurilla huomenna jo kotiin:)