Oli taas ihan järkky yö, yhteen asti pyöriskelin sängyssä ja etin asentoa, sit kun vihdoin löys asennon niin pitikin jo lähtiä vessaan ja sitten alkoi taas se asennon ettiminen. Heräsin sit taas järjettömän aikasten kun supisteli ja paikkoja särki. Päikkäreitäkin yritin nukkua mutta rakas pikkuveli herätti soittamalla uudella puhelimella (sai joululahjaksi). Veljet on isänsä luona viikonlopun ja kysyin tietenkin, että saitkos isältäs luvan soittaa, topakka vastaus pirteällä äänellä kuului: "En mie kysyny, oon soittanu jo kaikille, äiti ei kauheesti tykänny, en kyllä tiiä miksi.."
Aamupäivällä Aki lähti kauppaan kauheassa lumimyrskyssä, lunta oli tullu monta kymmentä senttiä.. Sitten kun se takasin pääsi niin iski kauhea leipomisvimma ja piti uudestaan passittaa raukka käymään kaupassa:P
Nyt on pakastin täynnä herkkuja, kinkkupasteijoita ja mokkapaloja:) Aki mököttää vielki, ois halunnu kinkkurullia, mutta kaupassa ei ollut valkosipulimajoneesia niin piti sitten tehdä normaaleja kinkkupasteijoita. Turhaan taitaa mököttää, aika hyvin ne nimittäin näytti maistuvan!:D
Äitinkin yritin houkutella kahvilla käymään, mutta oli kuulema liian hermona kun on tullu niin paljon lunta. Aamulla oli pirteänä tehny lumityöt, parin tunnin päästä oli ollu taas kauheat lumimäärät:D
Mutta hyvin nuo pasteijat ja mokkapalat maistui Akille ja minullekkin:) Akin veli ja yks meidän parhaimmista kavereista kävi myöskin kylässä ja hyvin teki herkut kauppansa:P
Kiitos muuten Handelle herkullisesta mokkapala-ohjeesta!:)
Eilisestäkin voisi kertoa jotain.
Tosiaan kävi vanha ja rakas kaveriporukka kylässä, meillä on usein ollu tapana mennä jonkun luo kylään ja alkaa tekemään ruokaa:D Aki sitten katselee ihmeissään kun kaverit tuli sisään, käveli keittiöön ja laitto uunin päälle. Aki sitten vähän aikaa katteli ihmeissään kun he laittoi ranskalaiset ja kalapuikot uuniin. Illalla vasta kehtas kysyä että onko tuo ihan normaalia teän piireissä ollu:D
Katseltiin sitten leffoja ja naposteltiin poppareita (suurin osa ikävästi kylläkin paloi)
Mutta oli todella mukava ilta kun näki pitkästä aikaa heitäkin, kiitos siitä Ate, Paukka, Saila, Roosa ja Karvonen!:) Niin ja lisäksi kiitos Roosa, kun toit mulle leffoja ja leffapaketin piristämään mun äitiysloman iltoja!:)
Mutta nyt jos painuis nukkumaan ja koittais saada nukuttua enemmänkin kuin sen muutaman tunnin:)
PS. Alkaa muutes jo supistukset tuntua siltä että lähtö tulee ihan hetkenä minä hyvänsä! Mutta sitä odotellessa, nukkumaan:)
Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä.
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
torstai 27. tammikuuta 2011
Odotusaika
Sain tietää raskaudestani kun olin jo rv. 12+3, eli abortti ei ollut enään mahdollinen, mutta en todellakaan olisi aborttiin päätynyt vaikka se mahdollista olisikin ollut. Nyt moni tietysti ihmettelee, miten voi olla niin kauan tietämättä raskauttaan, joten ilmoitampa suoraan, että minulla oli ollut jälkivuotoa, joten olin luullut näitä vuotoja kuukautisiksi.
Kun sitten tein testin niin itkin, hymyilin ja olin järkyttynyt, kaikki tunteet tuli yhtenä tunnekuohuna, en tiennyt pitääkö iloita vai ei, olinhan vasta 16-vuotias, mutta toisaalta tiesin jo heti että pitäisin vauvan. Pari yötä meni, kun sulattelin asiaa.. Poikaystävälläni (Aki, silloin 18, nyt lähes 19) oli tapana olla todella paljon yökylässä ja kun hän sitten jälleen oli yötä niin oli hiljainen ja mietin että sanonko ja miten sanon. Noh, Aki sitten katteli mua ja kyseli että mikäs oot kun olet nuin hiljanen, ensin olin vain että noh, ei tässä mitään. Sitten kun Aki oli melkein jo nukahtanut, tönäisin kylkeen ja sanoin: "kulta, susta tullee iskä". Aki sitten silmät jalkapalloina kattoo ja kysyy ekana että no onko se mun? (kyllä, mottasin häntä sen jälkeen:D) Vastasin että no on tietenki ja lähdin käymään vessassa, jotta hellu saisi rauhassa sulatella asiaa.
Vessassa ollessani itku tuli silmään kun päätin että kerrompa samalla sit äitillekki. Siitä mie sitten kävelin äitin luo keskellä yötä ja sanoin olevani raskaana, kuten omanikin niin äitinikin tunteet meni kärrynpyörää, hän itki ja nauroi:) Ensimmäinen kommentti oli sitten että kyllähän mie arvasin että kun Aki niitä housuja roikottaa niin ei ne jalassa pysy! (Akin pukeutumistyyli oli silloin tosiaan hieman rento:D) Sitten äiti vaan huusi Akia samaan huoneeseen ja Aki sieltä sitten kömpi siihen sängylle istumaan mun ja äitin seuraan, yhdessä naurettiin, itkettiin, juteltiin, jne.. Heti kun äidin tunnekuohut oli suht. ohi, niin hän huomasi että eihän Akilla ole kuin boxerit jalassa ja t-paita päällä (nukkumassa kun oli) ja siihenki vitsikkäänä tokaisi, että ei ne housut tosiaan meinaa perkele jalassa pysyä:D
Siinä sitten juteltiin kirjaimellisesti koko yö, seuraavana päivänä ei Akin kanssa kouluun menty, tunnekuohujen sekä väsymyksen takia. Kuuden aikaan aamulla päästiin vihdoin nukkumaan ja silloin äiti tokaisi, että tulipas sitten yö valvottua, vaikka onhan tuo vissiin tuttua teille kun oletta ilmeisesti muinakin öinä vähän valvonu:D Äiti siis tunnekuohujen jälkeen rupesi latelemaan nuita vitsikkäitä kommenttejansa:)
Seuraavana päivänä äiti varasi ajan neuvolasta, jossa LA:ksi ilmoitettiin 26.3.2011, mutta kun menin sitten heti samana päivänä ultraan niin ilmoitettiinkin lasketun ajan olevan 13.2.2011, tulihan se melkoisena shokkina, kun raskaus olikin niin pitkällä, mutta kuten jo ilmoitin niin emme me aborttia olleet edes pitäneet vaihtoehtona:) Yhteistä kotia aloimme sitten etsimään, että olisi vauvalla hyvä tulla maailmaan ja se löytyikin lyhyen etsinnän jälkeen, nyt me sitten tosiaan majailemme yhdessä täällä kaksiossa ja odotellaan Pittusen tuloa:)
Odotusaika sujui todella hyvin marraskuuhun saakka, silloin oli ensimmäinen sisätutkimus, koska minulla oli ollut supistuksia. Siellä sitten ilmoitettiin että kohdunkaula oli lyhentynyt ja antoivat saikkua tammikuuhun saakka (jolloin siis alkoi äitiysloma), lepohoitoon siis passittivat ja kyllähän se meinasi tylsää olla kun ei saanut edes kävelylenkeillä käydä. Nyt olen siis jo kolmatta kuukautta kotona ja alkaa jo olla hyvinhyvin tylsää!
Nyt tämä loppuaika on sitten mennyt hyvin, 25. pvä oli synnytystapa-arvio ja synnytysvalmennus. Pittunen painaa jo 3000 g, kirjoittelen tähän perään sitten äitiyskortista tietoja:) Mutta lääkärit tosiaan kehuivat että on todella hyvä synnytysvartalo ja että synnytys menee varmasti hyvin kun olen pitkä tyttö ja lantio on leveä.
Supistukset ovat jo järjettömän kivuliaita, viimeisimmät yöt on mennyt käytännössä täysin nukkumatta. Vaeltelen ympäri kämppää, yritän torkkua milloin missäkin, sängyllä, sohvalla, nojatuolissa ja jopa keittiönpöydän ääressä. Millään ei tahdo löytyä hyvää asentoa ja joka paikkaa koskee. Mutta kylläpäs nämä pari viimeistä viikkoa vielä kestää ja sitten ne ajat jotka saa nukkua niin pystyy ainakin nukkumaan kunnolla (toivottavasti!)
Mutta nyt siis vielä tietoja äitiyskortista:) (eli tuolta synnytystapa-arvio päivältä)
Raskausviikkoja: 37+2
Verenpaine: 114/58
(kohdunpohjan korkeutta ei mitattu, mutta edellisellä viikolla 32 cm)
Lapsiveden määrä: Normaali
Painoarvio: 3000 g
(sydämen sykettä ei ole merkattu, mutta edellisellä viikolla 155)
Liikkeet: ++
Kun sitten tein testin niin itkin, hymyilin ja olin järkyttynyt, kaikki tunteet tuli yhtenä tunnekuohuna, en tiennyt pitääkö iloita vai ei, olinhan vasta 16-vuotias, mutta toisaalta tiesin jo heti että pitäisin vauvan. Pari yötä meni, kun sulattelin asiaa.. Poikaystävälläni (Aki, silloin 18, nyt lähes 19) oli tapana olla todella paljon yökylässä ja kun hän sitten jälleen oli yötä niin oli hiljainen ja mietin että sanonko ja miten sanon. Noh, Aki sitten katteli mua ja kyseli että mikäs oot kun olet nuin hiljanen, ensin olin vain että noh, ei tässä mitään. Sitten kun Aki oli melkein jo nukahtanut, tönäisin kylkeen ja sanoin: "kulta, susta tullee iskä". Aki sitten silmät jalkapalloina kattoo ja kysyy ekana että no onko se mun? (kyllä, mottasin häntä sen jälkeen:D) Vastasin että no on tietenki ja lähdin käymään vessassa, jotta hellu saisi rauhassa sulatella asiaa.
Vessassa ollessani itku tuli silmään kun päätin että kerrompa samalla sit äitillekki. Siitä mie sitten kävelin äitin luo keskellä yötä ja sanoin olevani raskaana, kuten omanikin niin äitinikin tunteet meni kärrynpyörää, hän itki ja nauroi:) Ensimmäinen kommentti oli sitten että kyllähän mie arvasin että kun Aki niitä housuja roikottaa niin ei ne jalassa pysy! (Akin pukeutumistyyli oli silloin tosiaan hieman rento:D) Sitten äiti vaan huusi Akia samaan huoneeseen ja Aki sieltä sitten kömpi siihen sängylle istumaan mun ja äitin seuraan, yhdessä naurettiin, itkettiin, juteltiin, jne.. Heti kun äidin tunnekuohut oli suht. ohi, niin hän huomasi että eihän Akilla ole kuin boxerit jalassa ja t-paita päällä (nukkumassa kun oli) ja siihenki vitsikkäänä tokaisi, että ei ne housut tosiaan meinaa perkele jalassa pysyä:D
Siinä sitten juteltiin kirjaimellisesti koko yö, seuraavana päivänä ei Akin kanssa kouluun menty, tunnekuohujen sekä väsymyksen takia. Kuuden aikaan aamulla päästiin vihdoin nukkumaan ja silloin äiti tokaisi, että tulipas sitten yö valvottua, vaikka onhan tuo vissiin tuttua teille kun oletta ilmeisesti muinakin öinä vähän valvonu:D Äiti siis tunnekuohujen jälkeen rupesi latelemaan nuita vitsikkäitä kommenttejansa:)
Seuraavana päivänä äiti varasi ajan neuvolasta, jossa LA:ksi ilmoitettiin 26.3.2011, mutta kun menin sitten heti samana päivänä ultraan niin ilmoitettiinkin lasketun ajan olevan 13.2.2011, tulihan se melkoisena shokkina, kun raskaus olikin niin pitkällä, mutta kuten jo ilmoitin niin emme me aborttia olleet edes pitäneet vaihtoehtona:) Yhteistä kotia aloimme sitten etsimään, että olisi vauvalla hyvä tulla maailmaan ja se löytyikin lyhyen etsinnän jälkeen, nyt me sitten tosiaan majailemme yhdessä täällä kaksiossa ja odotellaan Pittusen tuloa:)
Odotusaika sujui todella hyvin marraskuuhun saakka, silloin oli ensimmäinen sisätutkimus, koska minulla oli ollut supistuksia. Siellä sitten ilmoitettiin että kohdunkaula oli lyhentynyt ja antoivat saikkua tammikuuhun saakka (jolloin siis alkoi äitiysloma), lepohoitoon siis passittivat ja kyllähän se meinasi tylsää olla kun ei saanut edes kävelylenkeillä käydä. Nyt olen siis jo kolmatta kuukautta kotona ja alkaa jo olla hyvinhyvin tylsää!
Nyt tämä loppuaika on sitten mennyt hyvin, 25. pvä oli synnytystapa-arvio ja synnytysvalmennus. Pittunen painaa jo 3000 g, kirjoittelen tähän perään sitten äitiyskortista tietoja:) Mutta lääkärit tosiaan kehuivat että on todella hyvä synnytysvartalo ja että synnytys menee varmasti hyvin kun olen pitkä tyttö ja lantio on leveä.
Supistukset ovat jo järjettömän kivuliaita, viimeisimmät yöt on mennyt käytännössä täysin nukkumatta. Vaeltelen ympäri kämppää, yritän torkkua milloin missäkin, sängyllä, sohvalla, nojatuolissa ja jopa keittiönpöydän ääressä. Millään ei tahdo löytyä hyvää asentoa ja joka paikkaa koskee. Mutta kylläpäs nämä pari viimeistä viikkoa vielä kestää ja sitten ne ajat jotka saa nukkua niin pystyy ainakin nukkumaan kunnolla (toivottavasti!)
Mutta nyt siis vielä tietoja äitiyskortista:) (eli tuolta synnytystapa-arvio päivältä)
Raskausviikkoja: 37+2
Verenpaine: 114/58
(kohdunpohjan korkeutta ei mitattu, mutta edellisellä viikolla 32 cm)
Lapsiveden määrä: Normaali
Painoarvio: 3000 g
(sydämen sykettä ei ole merkattu, mutta edellisellä viikolla 155)
Liikkeet: ++
Nyt sitten alkuun
Elikkäs siinä olisi nyt kuvaa Pittusesta, ultrakuva kylläkin on jo vanha.. Nyt menossa rv. 37+4 ja kuva on rv. 20+3.
Ja ylempänä myöskin kuva vauvamasusta, kuva valitettavasti myöskin vanha, rv. 24+5, mutta tuoreempaa kuvaa niin masusta kuin kaikesta muustakin ilmaantuu heti kun löydän kauan hukassa olleen usb- piuhan (kait se on juuri kyseinen piuha että saa kuvia kamerasta koneelle?)
 |
| Masuli |
 |
| Pittunen |
Elikkäs siinä olisi nyt kuvaa Pittusesta, ultrakuva kylläkin on jo vanha.. Nyt menossa rv. 37+4 ja kuva on rv. 20+3.
Ja ylempänä myöskin kuva vauvamasusta, kuva valitettavasti myöskin vanha, rv. 24+5, mutta tuoreempaa kuvaa niin masusta kuin kaikesta muustakin ilmaantuu heti kun löydän kauan hukassa olleen usb- piuhan (kait se on juuri kyseinen piuha että saa kuvia kamerasta koneelle?)
Tästä se lähtee!
Elikkäs, mie olen jo kauan aikaa lueskellu kaikennäköisiä blogeja ja päätin sitten itsekin kokeilla.
Jos vaikka kertoilisin itsestä näin aluksi.
Olen 17-vuotias neitonen, joka tosiaan odottelee innolla ensimmäistä lapsukaistaan. Mikään ei varmasti riitä kuvaamaan tätä innokasta odotusta, mutta jotain suuntaa antavaa on varmasti se, että kaikki tarvikkeet, vaatteet, ihan kaikki, on hommattu jo kuukausia ja taas kuukausia sitten. Vauvan isukki on myöskin innoissaan, vaikka vähän jänniteleekin, miten vauvaa pidetään, uskaltaako siihen koskea, meneekö vauveli rikki. Pari päivää sitten isukki sitten päätti "ottaa kosketusta" vauvan tuloon ja laittoi pinnasänkyyn vauvataulun, jotta saa paremman kuvan tulevasta;)
Asumme poikaystävän kanssa yhdessä (tuntuu muutes hassulta ku jotkut kutsuu meitä avopuolisoiksi) ja vauvelille on tilaa kyllä täällä oleskella. Neuvola, tarha/päiväkoti eskari ja ala-aste on kaikki ihan kilsan säteellä tästä meidän kaksiosta.
Ja kuten ilmoitinkin jo niin kaikki tarvikkeet tosiaan on hommattu ihan pinnasängystä ja vaunuista, ekoihin vaippoihin:) Vaatteitakin on hommattu jo hirveästi, tai no okei, suurin osa on tullut sukulaisilta;)
Blogin otsikko tulee vauvelin "työnimestä", voi toki kutsua hellittelynimeksi tai ihan miksi tahtoo, mutta vauvaa on tosiaan kutsuttu Pittuseksi ja Pojuksi, ja vauva siis onkin poika:)
Mutta eiköhän tämä riitä esittelyksi näin alkuun ja minusta, Pittusesta, tavaroista ja odotusajasta (ja toki sen jälkeisestä ajasta) yleensäkin saa kyllä lisää tietoa, kunhan pääsen tänne lisää postailemaan ja kuvia laittelemaan:)
Jos vaikka kertoilisin itsestä näin aluksi.
Olen 17-vuotias neitonen, joka tosiaan odottelee innolla ensimmäistä lapsukaistaan. Mikään ei varmasti riitä kuvaamaan tätä innokasta odotusta, mutta jotain suuntaa antavaa on varmasti se, että kaikki tarvikkeet, vaatteet, ihan kaikki, on hommattu jo kuukausia ja taas kuukausia sitten. Vauvan isukki on myöskin innoissaan, vaikka vähän jänniteleekin, miten vauvaa pidetään, uskaltaako siihen koskea, meneekö vauveli rikki. Pari päivää sitten isukki sitten päätti "ottaa kosketusta" vauvan tuloon ja laittoi pinnasänkyyn vauvataulun, jotta saa paremman kuvan tulevasta;)
Asumme poikaystävän kanssa yhdessä (tuntuu muutes hassulta ku jotkut kutsuu meitä avopuolisoiksi) ja vauvelille on tilaa kyllä täällä oleskella. Neuvola, tarha/päiväkoti eskari ja ala-aste on kaikki ihan kilsan säteellä tästä meidän kaksiosta.
Ja kuten ilmoitinkin jo niin kaikki tarvikkeet tosiaan on hommattu ihan pinnasängystä ja vaunuista, ekoihin vaippoihin:) Vaatteitakin on hommattu jo hirveästi, tai no okei, suurin osa on tullut sukulaisilta;)
Blogin otsikko tulee vauvelin "työnimestä", voi toki kutsua hellittelynimeksi tai ihan miksi tahtoo, mutta vauvaa on tosiaan kutsuttu Pittuseksi ja Pojuksi, ja vauva siis onkin poika:)
Mutta eiköhän tämä riitä esittelyksi näin alkuun ja minusta, Pittusesta, tavaroista ja odotusajasta (ja toki sen jälkeisestä ajasta) yleensäkin saa kyllä lisää tietoa, kunhan pääsen tänne lisää postailemaan ja kuvia laittelemaan:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)