Odotusaika

Sain tietää raskaudestani kun olin jo rv. 12+3, eli abortti ei ollut enään mahdollinen, mutta en todellakaan olisi aborttiin päätynyt vaikka se mahdollista olisikin ollut. Nyt moni tietysti ihmettelee, miten voi olla niin kauan tietämättä raskauttaan, joten ilmoitampa suoraan, että minulla oli ollut jälkivuotoa, joten olin luullut näitä vuotoja kuukautisiksi.
Kun sitten tein testin niin itkin, hymyilin ja olin järkyttynyt, kaikki tunteet tuli yhtenä tunnekuohuna, en tiennyt pitääkö iloita vai ei, olinhan vasta 16-vuotias, mutta toisaalta tiesin jo heti että pitäisin vauvan. Pari yötä meni, kun sulattelin asiaa.. Poikaystävälläni (Aki, silloin 18, nyt lähes 19) oli tapana olla todella paljon yökylässä ja kun hän sitten jälleen oli yötä niin oli hiljainen ja mietin että sanonko ja miten sanon. Noh, Aki sitten katteli mua ja kyseli että mikäs oot kun olet nuin hiljanen, ensin olin vain että noh, ei tässä mitään. Sitten kun Aki oli melkein jo nukahtanut, tönäisin kylkeen ja sanoin: "kulta, susta tullee iskä". Aki sitten silmät jalkapalloina kattoo ja kysyy ekana että no onko se mun? (kyllä, mottasin häntä sen jälkeen:D) Vastasin että no on tietenki ja lähdin käymään vessassa, jotta hellu saisi rauhassa sulatella asiaa.
Vessassa ollessani itku tuli silmään kun päätin että kerrompa samalla sit äitillekki. Siitä mie sitten kävelin äitin luo keskellä yötä ja sanoin olevani raskaana, kuten omanikin niin äitinikin tunteet meni kärrynpyörää, hän itki ja nauroi:)  Ensimmäinen kommentti oli sitten että kyllähän mie arvasin että kun Aki niitä housuja roikottaa niin ei ne jalassa pysy! (Akin pukeutumistyyli oli silloin tosiaan hieman rento:D) Sitten äiti vaan huusi Akia samaan huoneeseen ja Aki sieltä sitten kömpi siihen sängylle istumaan mun ja äitin seuraan, yhdessä naurettiin, itkettiin, juteltiin, jne.. Heti kun äidin tunnekuohut oli suht. ohi, niin hän huomasi että eihän Akilla ole kuin boxerit jalassa ja t-paita päällä (nukkumassa kun oli) ja siihenki vitsikkäänä tokaisi, että ei ne housut tosiaan meinaa perkele jalassa pysyä:D
Siinä sitten juteltiin kirjaimellisesti koko yö, seuraavana päivänä ei Akin kanssa kouluun menty, tunnekuohujen sekä väsymyksen takia. Kuuden aikaan aamulla päästiin vihdoin nukkumaan ja silloin äiti tokaisi, että tulipas sitten yö valvottua, vaikka onhan tuo vissiin tuttua teille kun oletta ilmeisesti muinakin öinä vähän valvonu:D Äiti siis tunnekuohujen jälkeen rupesi latelemaan nuita vitsikkäitä kommenttejansa:)
Seuraavana päivänä äiti varasi ajan neuvolasta, jossa LA:ksi ilmoitettiin 26.3.2011, mutta kun menin sitten heti samana päivänä ultraan niin ilmoitettiinkin lasketun ajan olevan 13.2.2011, tulihan se melkoisena shokkina, kun raskaus olikin niin pitkällä, mutta kuten jo ilmoitin niin emme me aborttia olleet edes pitäneet vaihtoehtona:) Yhteistä kotia aloimme sitten etsimään, että olisi vauvalla hyvä tulla maailmaan ja se löytyikin lyhyen etsinnän jälkeen, nyt me sitten tosiaan majailemme yhdessä täällä kaksiossa ja odotellaan Pittusen tuloa:)
Odotusaika sujui todella hyvin marraskuuhun saakka, silloin oli ensimmäinen sisätutkimus, koska minulla oli ollut supistuksia. Siellä sitten ilmoitettiin että kohdunkaula oli lyhentynyt ja antoivat saikkua tammikuuhun saakka (jolloin siis alkoi äitiysloma), lepohoitoon siis passittivat ja kyllähän se meinasi tylsää olla kun ei saanut edes kävelylenkeillä käydä. Nyt olen siis jo kolmatta kuukautta kotona ja alkaa jo olla hyvinhyvin tylsää!
Nyt tämä loppuaika on sitten mennyt hyvin, 25. pvä oli synnytystapa-arvio ja synnytysvalmennus. Pittunen painaa jo 3000 g, kirjoittelen tähän perään sitten äitiyskortista tietoja:) Mutta lääkärit tosiaan kehuivat että on todella hyvä synnytysvartalo ja että synnytys menee varmasti hyvin kun olen pitkä tyttö ja lantio on leveä.
Supistukset ovat jo järjettömän kivuliaita, viimeisimmät yöt on mennyt käytännössä täysin nukkumatta. Vaeltelen ympäri kämppää, yritän torkkua milloin missäkin, sängyllä, sohvalla, nojatuolissa ja jopa keittiönpöydän ääressä. Millään ei tahdo löytyä hyvää asentoa ja joka paikkaa koskee. Mutta kylläpäs nämä pari viimeistä viikkoa vielä kestää ja sitten ne ajat jotka saa nukkua niin pystyy ainakin nukkumaan kunnolla (toivottavasti!)

Mutta nyt siis vielä tietoja äitiyskortista:) (eli tuolta synnytystapa-arvio päivältä)

Raskausviikkoja:         37+2
Verenpaine:                114/58
(kohdunpohjan korkeutta ei mitattu, mutta edellisellä viikolla 32 cm)
Lapsiveden määrä:      Normaali
Painoarvio:                 3000 g
(sydämen sykettä ei ole merkattu, mutta edellisellä viikolla 155)
Liikkeet:                     ++