Kiitos lukijoille!

Heippati!
Kuten olette varmasti huomanneet niin ei ole tullut tekstiä pitkään aikaan.
Syy on nuiden anonyymien rasittavat kommentit, jotka antavat minun ymmärtää että en ole heidän mielestään sopiva äidiksi, mm. koska Peetu syö nyt jo pilttiä!?
Ja en ole halunnut laittaa anonyymien kommettien kieltoa, koska joidenkin kommentit kuitenkin ovat ihania, kiitos heille!<3
Ja kiitos myös muille kommentoijille ja blogin lukijoille!<3:)
Toinen syy on tämä Akin ja minun "kriisi", jos sitä nyt siksi voi kutsua, ja jota Aki ei itse tunnu huomaavan. Haluan meidän suhteen hieman parempaa kondikseen, joten en viitsi kauheana kuluttaa aikaa täällä.

Eli siis, nyt tulee tauko blogeiluun, luultavasti pitkäkin tauko..
Saatan jopa lopettaa kokonaan, mutta siitä mahdollisesta päätöksestä tulee kyllä ilmoitusta erikseen!:)
Älkää kuitenkaan hylätkö rakkaat lukijat mua tän tauon takia!<3:))
Palaillaan.

Henkinen ja fyysinen väsymys

Mie olen oikeestaan oottanu tätä.. En innolla, mutta oon oottanu.. Tiesin että tää tulee jossain vaiheessa..
Mie vaan toivoin ettei tulis.. Toivossa on hyvää elää..

On tätä oikeestaan kestäny jo jonkun aikaa, en oo vaan halunnu myöntää asiaa, en muille, enkä oikeestaan itellekkää..

On niin hyödytön olo, ettei osais mitään tehdä oikein, tai ei vain jaksais. Tuntuu, että vauva itkee ja huutaa koko ajan. Ei se välttämättä itke, ehkä musta vaan tuntuu siltä. Enkö mie muka osaa hoitaa sitä, kyllä mie olen yrittänyt, parhaani mukaan.. Ja en mie ole sitä ikinä jättäny itkemään, mie olen rynnänny sen luo pää kolmantena jalkana jos se on alkanu itkemään, oli se toisessa huoneessaa tai vaikka samassa.
Mie olen ehkä yrittäny olla liian hyvä äiti. Kuluttanu itteni loppuun. Johtuuko se siitä että luulin jaksavani olla täydellinen äiti? Vai siitä että en halunnu näyttää epäilijöille että huonojakin päiviä on..?Noh.. Nyt tuli näytettyä.

Voiko oikeestaan huonoja äitejä olla? Eikö oman äidin pitäs olla juuri paras äiti omalle lapselleen? ..miksei tunnu siltä..
Miks tuntuu että kuka tahansa olis tällä hetkellä parempi äiti ku mie.. Tai parempi ihminen.. Ei kukaan hyvä ihminen ja hyvä äiti voi ajatella ettei jaksa mitään.. Edes omaa lastaan..

Kyllä mulle on yritetty tyrkyttää apua.. Oisin mie sitä ottanutkin vastaan, jos se ois tullu läheisiltä. Mutta kaikki tyrkyttää mulle niitä ulkopuolisia, niitä joita voi halutessaan saada kotiin auttamaan.. En mie tahdo niitä, en haluu ulkopuolisia häsläämään mun kotiin, mun lapsen kanssa.. Ehkä sekin liittyy siihen, että en oo halunnu muille myöntää tarvitsevani apua..

On ehkä itsekästä tavoitella "täydellistä" äitiyttä. Eikai se tee pahaa lapselle? Ehkä tekee, ei kai se voi olla hyväksi vauvalle, jos äiti on lähes täysin loppuun palanut..
On ehkä itsekästä esittää täydellistä äitiä. Ja sitten valittaa kun kukaan ei auta. Miksi kukaan osaisi..

Tuntuu että kannan vastuun kaikesta.. Mie maksan ruuat ja laskut ja kaiken.. Mitä Aki tekee..? Maksaa vuokran. Tai no sen mitä jää jäljelle mun asumistuen jälkeen.
Mie myöskin olen aamusta iltaan täällä yksin vauvan kanssa. Aki on koulussa. Pääsee joka päivä kahdelta, mutta tulee kotiin paljonpaljon myöhemmin.. Miksi..? Eikö hänkään jaksa vai eikö häntä vain kiinnosta mun jaksamiseni.. Kiinnostaako sitä ylipäänsä enää mikään muhun liittyvä..?

Mie oon myöskin miettiny että lähtisin, muuttaisin pois Peetun kanssa. Olen mie kattonu kämppääkin Kemin alueelta. Yks vapautuis ensi kuun alussa.. Ei olis enää pitkä aika.
Mutta silti tuntuu etten halua erota, etten mie pärjäis ilman Akia. Mutta toisaalta tuntuu, että haluan pois sen luota, en yksin, vaan vauvan kanssa. Kokonaan pois, noin vain, enempiä miettimättä ja selittelemättä.. Ehkä se ajan myötä tajuais miks lähdin, ettei ole kiinnitäny muhun pitkään aikaan huomiota muuta ku seksuaalisesti.. Tuskin tajuais..

Kaipaan vapauden tunnetta, ettei ole tilivelvollinen kenellekkään. En mie kaipaa sitä vapautta ettei ole vauvaa, vaan sitä vapautta kun ei ole miestä..
Oisko parempi vaan lähteä ja aloittaa uudestaan vauvan kanssa, yrittää selittää Akille ettei saa ottaa enään yhteyttä.. En nimittäis kestäis jos ottais.. En mie oikeasti halua erota, mutta en myöskään jaksa Akia.. Vaikka seurustelen Akin kanssa, niin tuntuu silti että olisin yksin.
Ehkä Aki olis vaan ilonen, että saisi jatkaa hetkeksi kesken jäänyttä nuoruutta..

Ehkä meidän pitäis jatkaa kumpikin omalla taholla. Aki jatkais nuoruutta ja mie täydellisen äitiyden tavoittelua..
Ehkä se ois helpompi niin.

Tai ehkä mie olen oikeasti vain huono äiti..

 Ehkei muissa olekkaan mitään vikaa..

Maisteluja

Eilen Peetu maisteli ekaa kertaa Pilttiä. (peruna-maissi)
Ensin ilme oli kuin rusinalla ja näytti kuin Peetu haluais kysyä että mitä p***aa te mulle yritätte syöttää:D

Mutta kyllä se sitten alkoi pikkuhiljaa maistua, vaikka kyllä se maito taitaa kuitenkin olla mieleisempää:P

Ja Masu täynnä on sitten hyvä nukkua:)

Loppuun vielä muutamaa kuvaa Pittusesta:)

Äitienpäiväkakku

Tässä ois nyt kuvaa siitä äitienpäiväkakusta kun lupailin kuvatusta:)

Äitienpäivä

Hyvää myöhäistä äitienpäivää kaikille äideille!:)

Tämä äiti sai eilen aamupalan, lahjan ja ruusun kera, sänkyyn!<3 :)
Itse jouduin kakun tekemään, mutta ei se niin haittaa, vietiin se kakku sitten meän äitin luo ja loppukakku Akin äidin luo:) Laitan kuvaa kakusta heti kun osaan siirtää sen koneelle tuosta puhelimesta:)

Ja tosiaan, nyt tulee itse lahja!:)

Eli pinkki Nokia c3 puhelin:)

Pikapäivitys

Huhhui, kun on taasen ollut kiirettä..
Tokihan pientä päivitystä kerkiää aina tehdä:D

Meillä ollaan eilen ja tänään nukuttu hurjan pitkät päikkärit. Eilen 3,5h ja tänään yli 4h!! Ihanaa:)
Sinänsä.. Tokihan illalla sitten nukkumatti unohtuu naapuriin.

Eilen käytiin kuvaamossa ottamassa sellanen 5. sukupolven kuva iskän puolelta. Kuvassa siis Peetu, mie, iskä, pappa ja isopappa. Huomenna mennään käymään mummolassa kattomassa niitä vedoksia niistä kuvista ja sit päätethään mikä niistä otetaan isona kuvana:)
Äitin puolelta pitäis ottaa kans sama kuva mut siihen tulis Peetu, mie, äiti, pappa ja isomummo.
Laitan kuvan siitä kuvasta sit kun mie saan sen. (kuulostipa höntiltä tuo lause..)

Akilla oli tänään viiminen työpäivä, vihdoinki!!
Sen työpäivät on ollu ma-la 07.00-18.00, oli melkosen helpottavaa ku se ilmotti että tänään oli viiminen työpvä:)

Muttamutta.. Jotain piti viel sanoa, mut eipä nyt muistu mieleen. Palellaan:)

Meidän vauva..

..päätti tänään näyttää omalle pikku äidilleen ettei toki ole aina ihana ja kiltti unelmalapsi.

Kyllä vain.. Peetu on huutanut, huutanut ja ehkä vielä ihan pikkuisen huutanut..

Oli niin helpotus kun Aki tuli töistä kotiin puoli seitsemän pintaan..

Aamulla seitsemältä Aki lähti töihin ja me Peetun kanssa herättiin puoli kahdeksan aikaan, syötin sen ja vaihdoin vaipan, sitten laitettiin vielä vähäks aikaa nukkumaan ja herättiin yhdeksältä.

Aamu meni vielä suht. hyvin. Mie istuin koneella ja juttelin vauvalle, joka oli lattialla. 

Yhdentoista aikaan alkoi semmoinen pieni perus kätinä ja kitinä, syötin ja vaihdoin vaipan taasen ja Peetu oli puhelias ja iloinen jonkun aikaa. Noin puoli yhdeltä alkoi taasen kitinä ja juttelin vauvalle, ei rauhottunut, yritin syöttää, vaihtaa vaippaa, kävellä, laulaa, jnejne. mutta huusi jo täyttä kurkkua. 

Puoli kahdelta alkoi sitten tämä kamala huuto, joka ei rauhoittunut millään, ihan tosissaan kokeilin ihan kaikkea. Hieroin masua ja kannoin vatsallaan kun ajattelin että olis maha kipeä, huusi silti.

Kaivoin sitten esiin rintarepun, jota ei olla vielä kertaakaan käytetty ja kävelin sen kanssa ympäri kämppää (vauva tietysti oli kyydissä) mutta eipä sillä juurikaan mitään vaikutusta ollut.

Peetu huusi täyttä kurkkua puoli kahdesta noin kolmeen, jolloin nukahti ja oli niin helpottunut kuin olla ja voi..

Mutta.. meni noin 5 min. ja Peetu heräsi.. Ja alkoi huutaa, tottakai.. Mitäs muuta odotitte..? 

Käveltiin taasen ympäriinsä, ja koko ajan jouduin tosiaan olemaan pystyssä ja käveleskellä, muuten huuto -jos mahdollista- vain voimistui..

Kolme kertaa Peetu nukahti näille kyseisille n. 5 min. päikkäreille, joten hän huusi lähes yhtä syöttöä puoli kahdest, puoli seitsemään.. Nyt on niin hiljaista poikaa kuin olla ja voi kun iskä on kotona ja ilmeisesti pikkuhiljaa nukahtaakin tuolla kun iskä nukuttaa, eihän äidin kanssa vain passannut laittaa nukkumaan..

Onko mahdollista, että jo tuon ikäisellä voi

olla ikävä iskää ja sen takia sitten huutaa?