Etusivu

torstai 10. helmikuuta 2011

Jännitys

Hui että.. Kolme päivää laskettuun..! Tuntuu että aika menis niin hitaasti mut kuitenki niin nopeesti! Nyt kun alkaa miettiin niin kaikki on tosi selvänä mielessä, se kun sain tietää raskaudesta, kun kerroin Akille ja äitille ja muille sukulaisille (niin minun kuin Akinkin), rakenneultra, ensimmäiset potkut ja liikkeet..

Mie olen jo kauan aikaa jankannu ja valittanu Akille, ja monille muillekkin, että haluan jo eroon tästä masusta, kun alkaa olemaan tukala olla jnejne.. Mutta nyt kun miettii että kohta tätä rantapalloa ei enää ole niin tulee semmonen olo, etten mie tästä halua luopua! Tähän masuun liittyy niin paljon muistoja..! Kuulostaa joo hassulta, mutta on sitä aika paljon kerennyt yheksän kuukauden aikana tapahtua ja masuliini on roikkunu mukana koko sen ajan. Hmm.. joo luonnollisesti:D

No mutta vaikken mie haluakkaan tästä luopua niin kyllähän mie silti odotan että saan Pittusen ekaa kertaa syliin ja sittenhän niitä muistoja tulee paljon lisää; synnytys, kääntyminen masulleen, ekat hampaat, ryömiminen, konttaus, kävely, jne.. Nyt kun alkaa tuota ajattelemaan niin ei malttais odottaa.





Mutta jos mie kysyisin synnärillä että sopiiko jos mie synnytän, mutta en halua tätä masua pois..? :D
Tai sit vain häätyy alkaa nyt ottamaan hirveästi kuvia masusta, että voi sit myöhemmin muistella niin hyvällä ku pahallakin.. :)

5 kommenttia:

  1. Sitä mahaa tulee oikeesti tosi kova ikävä :) Tossa vaiheessa odottaa kauheesti, että pääsee synnyttää ja nähdä lapsensa ja saa mahan pois, mut sitten niitä aikoja tulee hirmunen ikävä jälkeenpäin. Välillä ite ihan tippa linssissä kattelen mahakuvia, ja synnytyksestä kuvia. Ja varsinkin esikoisen kohdalla kaikki on aina niin jännittävää ja uutta, ja kun ei tiedä yhtää mitä odottaa. On se varmasti jännää seuraavienkin kohdalla, mut esikoinen on aina esikoinen :)
    Mua ainakin harmittaa jälkeen päin, kun ei oo itestä raskaana ollessa kun pari semmosta kuvaa missä näyn kokonaisuudessaan mahan kanssa. Noita pelkkä maha kuvia on niin miljoona, mut sellasia kokovartalokuvia ei paljoo yhtään. Olis pitänyt ottaa enemmän, kun tykkäis näin jälkeenpäin kattella minkälaiselta valaalta sitä näyttikään sillon raskaana. Noh, ehkä sit seuraavassa raskaudessa kuvaan itteeni jatkuvasti joka kulmasta :D

    VastaaPoista
  2. Mie kans kerkesin jo tänään alottaa tuon kuvailun:D
    Oli pakko kun eihän sitä tiä millon tulee lähtö:P
    Ja nuita masukuvia mulla on kans älyttömästi, mutta kokovartalokuvia on tosiaan ehkä se yks kappale.. Mutta pitää tuolle hellulle sanoa joku päivä että nyt alamma kuvailemaan:D

    VastaaPoista
  3. Joo kannattaa niitä kokovartalokuvia ottaa nyt tarpeeks! En mäkään sitä sillon raskaana tajunnu, että vois sellasiakin ottaa mut näin jälkeenpäin tietty harmittaa ettei moista tajunnut sillon :D

    VastaaPoista
  4. Sitä tulee kyllä ikävä muutaman kuukauden päästä ja muutenkin olo on kumman alaston, "Tämmönenkö se mun vartalo nyt muka oliki". Outo olo. Mutta siihen kyllä tottuu, ikävöi sitä välillä kyllä, mutta onneksi yleensä sen mahan saa kyllä joskus takaisinki. :)

    VastaaPoista