Ikävä

Tämä kyseinen postaus on tarkoitettu oikeastaan vain yhdelle lukijalleni.

Luin sun postaukses, ja itkin.
Tuli niin kamala ikävä.
Itken vieläkin ja tahon sut takas Kemiin. Tahon sut takas kotiin.

Olin niin ilonen kun muutettiin tähän kämppään ja asuit viereisessä talossa.
Olisin halunnut käydä sun luona useemmin ja oisin halunnu, että sie käyt useemmin.
Miks niin ei sit ollu? Kummankaan osalta..

Nyt kun asut sit kaukana, niin mulla on kamala ikävä sua.
Kait se on myöhästä sanoo, että haluun sut kylään vaikka joka päivä..

En halua, että oot niin kaukana.
Kyllä mie oikeesti tarviin sua...
Anteeksi kun en tainnut sitä aikaisemmin oikein näyttää.

Sie oot mulle kyllä edelleen tärkeempi ystävä kuin kukaan muu.
Luotan suhun.
Välitän susta.
Sulle voi puhua.
Osaat kuunnella.
Mutta myös puhua.
Olet tärkeä tuki.
Rakkain.
Luotan siihen, että pysyt meidän elämässä aina. Aina yhtä tärkeänä ja oleellisena henkilönä meidän elämässä.

Juuri sinä olet rakkaan lapseni sylikummi.
Sillä lapseni ansaitsee vain parasta.
<3