Akin olen tuntenu jo pikkusena, silloin ko leikithiin vuoren vallotusta ja kotia. Niinä "vanhoina hyvin aikoina" siis tunsin, nykyään vois sanoa ennemmin että olhaan tuttuja ja tiiethään toisista perusasioita, muttei mithään henkilökohtasta. Siinä oli vähän lyhyemmästi Akista ja nyt sitte pikusen pitemmästi sinusta.
Tavathiin ammattikoulun ensimmäisenä vuonna, ei taiettu juuri jutella misthään erikoisemmin, tai ei ainakhaan ole jääny miehleen...
Olet jääny miehleen ammattikoulusta semmosena hiljasena, ettet erottunu mitenkhään porukasta räväkkyyellä, millään muotoa.
Olit normaali nuori. Toisella vuella olit samanlainen ko ekallaki, mutta jäit jotenki porukasta.
Olit paljon omissa oloissa, monesti et lähteny syöhmään porukalla tai et jotenki muuten osallistunu tunneilla tehtäviin ja jos olit ryhmässä niin et silloinkaan kuitenkhaan ollu läsnä. Nyt myöhemmin ko ajattellee niin olihan sulla syy siihen, tarkotan että oli paljon isompi asia mielenpäälä huolenaiheena.
No sittenhän se selvisiki että olet raskaana, jo toinen meän luokalta. Teiniäiti. Oli hankala suhtautua, eihän me läheisiä silloin oltu, eikä tänä päivänäkhään olla. Sielä heitelthiin härskejä vitsejä poikien kans ja naurethiin. Ei mithään henkilökohtasta; "Eikö teile ole peruskoulussa pietetty seksivalistusta?" "Jos mie pamahan paksuksi niin saat ampua mulle kuulan kalhoon!" "Pamahappa paksuksi niin tulen synnärille pukkaahmaan sen takasin." "Niitähän tullee ko tykin suusta." "Turvapuoli sikiää." Ja räkäset naurut pääle. Paljon puhuthiin poikien kans porukassa, opettajan läsnäollessa ja Puken kans kahestaan.
Ite en sulata sitä hevilä että lapset alkaa tekheen lapsia. Eihän siitä mithään tule. En mie varsinaisesti välitä, kunki oma asia mitä elämällä tekkee. Hankala ymmärtää, kuka haluaa pilata elämänsä? Ja nyt tulis perus: "Ei se sitä tarkota että elämä on pilalla jos perustaa perheen nuorena!". Noh, mulle se tarkottais sitä. Ja minun ajatuksia nämä onki.
Sitte kysymys, jonka vastaus varmasti kiinnostais muitaki ko minua: Koska jatkat opiskeluja? Ja jos jatkat niin jatkatko samalla alalla vai vaihatko? Ja jos vaihat niin minne? Syytä en kysy, aivan vain siksi että miksi -kysymykset on minusta turhia, mitä sen on väliä miksi?
- Milka (luokkakaveri amitsusta)
Nyt vastaisin nuihin kysymyksiin tuossa lopussa..
Eli jatkan opiskeluja sen jälkeen kun Aki kotiutuu armeijasta. Koen sen muutenkin
tarpeeksi raskaana, että Aki on armeijassa ja mie yksin kotona pojan kanssa.
En halua siihen päälle vielä huolia opiskelusta, jne. Enkä halua laittaa Peetua vielä
päiväkotiin, koska hän oppii nyt eniten uusia asioita ja haluan olla mukana kokemassa ne.
En ole vielä päättänyt jatkanko samalla alalla, tuohan kyllä kiinnostaisi, mutta
ei ole ehkä se turvallisin ala mitä löytyy.
Olen miettinyt että voisin käydä tämän alan loppuun ja sitten opiskella siihen siivelle vielä jonkun muun. Tai sitten opiskelen kokonaan uuden alan.
Olen ajatellut lähihoitajan ammattia; erikoistuen mielenterveys- ja päihdepotilaisiin.
Tai sitten joku ongelmanuoriin liittyvä ammatti.
Eli yksinkertaisesti haluan yrittää auttaa ja tukea niitä joilla on vaikeaa, koska
omanikaan elämä ei ole ollut helpoimmasta päästä, ja on niin tärkeää
että ympärillä on auttavia ja välittäviä ihmisiä.
Toinen syy miksi haluaisin vaihtaa jommallekummalle alalle on se, että
monet ammattilaiset näillä aloilla, ovat todella töykeitä ja heistä huomaa,
ettei heitä oikeasti kiinnosta mitä potilaalle tapahtuu. Mie taas olen oikeasti
kiinnostunut kuulemaan miten heillä menee ja miten ja miksi he ovat ajaneet
itsensä sellaiseen.
Kiitokset Milkalle vaivannäöstä, että jaksoi alkaa kirjoittamaan noinkin pitkän tekstin,
vaikkei ollakkaan oltu tekemisissä paljoa, kuten hän sanoikin.
Seuraava osa tulee myöhemmin!:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti