Mie muiden silmin; Lapsuudenystäväni 2

Olen tuntenut Neean palosammuttimen korkuisesta saakka. 

Tarhassa kun oltiin tuli varmasti törmäiltyä, mutta ei sen koommin oltu hirveästi tekemisissä vielä silloin, leikkejä leikittiin onnellisesti ja ehkä joskus onnettomasti. 

Oltiin ala-aste ajat aina samalla luokalla Neean kanssa, mutta vasta ylä-asteelle siirtyessä alettiin tuntea toisemme paremmin ja liikkumaan enemmän porukassa. 

6.luokan jälkeinen kesä oli mitä yllätyksellisintä, myös tärkeintä aikaa Neean kanssa. Silloin Neea oli yksi tärkeimmistä tukipilareistani. Muun muassa sinä kesänä tuli Neean kanssa koettua monenlaisia kokemuksia, tuntemuksia ja tunnepurkauksia. Tupakan poltto, alkoholinkäyttö ja pojat kuului näihin kokemuksiin tai pitäisikö sanoa elämyksiin. :D 

Koukuttavinta silloin kuitenkin oli seura, ainakin omalla kohdalla. Tuohon aikaan silloin, varsinkin tuohon kesään liittyy niin paljon muistoja sekä hyviä että huonoja. Tuo mennyt aika muovasi Neeaa ihmisenä. Siirtyessämme 8.luokalle Sauvosaaren tiloihin oli mitä sekavinta aikaa kukaan ei tiennyt mitä tulisi tapahtumaan, kaikki oli uutta. ”Pimeyden ruhtinaat”… kuullessani tuon kommentin mieleeni ei voi juolahtaakaan muuta kuin mitä ärsyttävimmät ja lapsellisimmat tyypit nimittäin Saukin fruittarit ja lissut. :D Tosiaan olimme sen ajan pimeyden ruhtinaat, koska vaateet ja meikki oli yhtä mustaa. Neealla varsinkin, musiikki oli kanssa mustaa. :D

Onneksi ne ajat koettiin yhdessä ystäviemme A-K:n, Sailan ja Hannan kanssa. Kaikki ne haukut ja ivat mitä niskaamme satoi silloin, olisi ollut raskasta kantaa yksin. 

Kuitenkin 9.luokalla jäimme Neean kanssa kahdestaan, mutta saimme tukijoukkoja edellisestä koulustamme joka helpotti ja rauhoitti tilannetta silloisessa koulussa. Ajat muuttuivat sen jälkeen tyystin, Neea tutustui uusin ihmisiin ja meidän välit harveni. Peruskoulun loppu kuitenkin häämötti ja meidän Neean kanssa piti päättää minne jatkamme. 

Neea päätyi Tornioon opiskelemaan, minä jäin kärvistelemään Kemiin, elämä hymyili. :D Peruskoulun jälkeen emme nähneet enää Neean kanssa.  Neea oli löytänyt sinä aikana, elämänsä miehen, Akin jonka kanssa hänellä oli tulevaisuus edessään. Kuullessani Neeasta seuraavan kerran kuulin hänen odottavan lasta. Kun kuulin Neean olevan raskaana en yllättynyt  sillä tiesin, että Neea tulee sata varmasti perustamaan perheen jossakin vaiheessa elämäänsä. En kuitenkaan odottanut sen tapahtuvan niin pian. 

Pakko myöntää pieni shokki  se kuitenkin oli, mutta ajatus Neeasta pienenlapsen äitinä ei ollut hullu sillä tiesin, että Neeasta tulee maailman paras äiti lapselleen, hänen tukenaan oli kuitenkin ystävät, mies sekä perhe.  Pari kertaa taisimme käydä Neean kanssa kahvilla kun hän odotti lasta, mutta vuoden ajan oli hiljaisempaa. Emme nähneet juuri ollenkaan tai olleet muutenkaan yhteyksissä. Perhe vie aikaa, ymmärrän sen vallanhyvin. Mutta nykyään toivon että näkisin Neeaa useammin, ei siitä kauaa ole kun kävin heillä kylässä. :D Neea tulee aina olemaan ystäväni, enkä tule koskaan unohtamaan häntä. ♥ * Paitsi jos dementiaan sairastun. :D *

- Elli 

(Neean lapsuudenystävä)