Etusivu

torstai 6. syyskuuta 2012

Toivepostaus: Kaverit

Aloitan nyt ihan alusta, eli lapsuudesta saakka tämän kaveripostauksen..

Tarhassa ensimmäisiä kavereita jotka muistan oli Saila ja Joonas. Heistä lisää myöhemmin.

Ekaluokalla (ehkä jo tarhassa?) paras kaverini oli Arla, hänen kanssa olin tosi paljon ja hänellä on myös sisko, joka oli monesti meidän kanssa, kuten myös oma siskoni Noora.
En muista Arlasta paljon mitään, mut oli tosi mukava tyttö ja äitikin piti hänestä tosi paljon!:D
Oikeestaan ainoa juttu, minkä muistan, on se kun me oltiin meillä ja tehtiin pöydälle joku ihmeen "nukketeatteri"-tyylinen juttu..:D Eli tehtiin maisemat paperista ja sit jotain eläimiä ja kaikkee.. Siitä on yks kuvakin olemassa, oli kyllä tosi hieno..:D

Ala-asteen kavereista mie muistan melko vähän, mutta olihan niitä.. En nyt muista ketkä oli parhaimpia/läheisimpiä, mut ehkä siinä vaiheessa en vielä niitä kauheena "luokitellu".
Mut niitä oli mm. Hansu ja Jenni. Olis ihan kiva niistäkin kuulla välillä jotain, mut ymmärrän kyllä ettei niitä kiinnosta enään mun elämä:D

Yläasteella oli myös paljon hyviä kavereita.
Seiskaluokan olin Syvitsyn koulussa ja kasilla vaihdoin Saukkiin, se harmitti tosi paljon, koska niin iso osa kavereista jäi vanhaan kouluun.
Sitten osa lähtikin Hepolan kouluun ja siinä vaiheessa taidettiin monien kanssa erkaantua aika paljon.
Mua harmittaa vielki tosi paljon, ettei me silti pidetty yhteyttä, vaikka oltiinkin eri kouluissa.. Mutta turhapa sitä on enään voivotella:D

Kasiluokalla uudessa koulussa ensin meitä katottiin tosi paljon nokanvartta pitkin, kun ei oikein sovittu siihen pissis-fruittari-massaan.
Saatiin kuitenkin vuoden kuluessa jonkin verran hyviä kavereita.
Ysiluokalla sitten nekin kaverit jotenkin kaikkos ja ysiluokan loppupuolelta mulla ei oo muistissa mitään muita ku huonoja muistoja. Onneks ysiluokalla myös tuli samaan kouluun muutama tyyppi, joiden kanssa sitten ystävystyi..:)


Ysiluokka ja ponileikki.
Mustat vaatteet, blondi tukka= Roosa
Valkoset vaatteet, mustat rastat= Mie
Pieni neiti= Hande
Handen vieressä= Aleksi
Toinen poika= Ate
Aten vieressä= Pauge


Amitsussa ykkösluokalla tuli taas uudet kaverit ja ne oli tosi kivoja kaikki.
Mun mielestä oli tosi mahtavaa että melkein koko meidän luokka oli kavereita keskenään ja amitsun ykkösluokalta mulla onkin yhdet elämäni parhaimmista muistoista.
Amitsun kakkosluokalla erkaannuin tosi paljon muista, johtuen ehkä osaksi siitä kun olin raskaana, enkä kyllä muutenkaan tuntenut enään kuuluvani porukkaan.
Harmittaa ihan sikana kun kukaan amitsun aikaisista kavereista ei pidä minkään näköistä yhteyttä, enkä kyllä pidä itsekkään.. En ihan kehtaa kun ne varmasti ajattelis mun olevan täysin tollo jos yhtäkkiä ottaisin yhteyttä.. :D

Nyt kerron vähän tarkemmin joistain kavereista.

Ekaks otetaan vaikka se Saila:


Sailan kans tosiaan tutustuttiin jo tarhassa ja tarha-ajoista mulla on traumaattisia muistoja, koska Saila oli aivan kauhee nipisteleen! Se nipisteli aina ja kaikissa tilanteissa ja muistan niin elävästi sen tunteen kun teki päivittäin mieli potkasta sitä päähän..:D
Sailan kans ollaan välillä aina erkaannuttu toisista, mut nyt ollaan onneks taas oltu melko paljon yhteyksissä.
Saila on myös melko paljon mukana niissä teinisekoiluissa, joita on ollut..:D
Yks mieleenpainuvimmista asioista Sailassa on sen yli-ihana nauru<3:d p="p">Saila on yks siitä porukasta jotka vaihto Saukkiin.

Hanna:

Hanna muutti Kemiin joskus ala-asteella ja tutustuttiin sitten. Asuttiin silloin myös melko lähekkäin.
Muistan hyvin sen kun meillä oli aina koulusta tultaessa siinä tarhan kohdalla kauhee tappelu, me hakattiin ja potkittiin ja revittiin toisia.. Anna-Kaisa katto vierestä ja nauro..:D
Hanna oli yks mun parhaista kavereista sillon peruskoulussa, taidettiin olla yhdessä melkeimpä joka päivä.
Hanna oli myös todella paljon mukana teinisekoiluissa.
Hannan kanssa myös erkaannuttiin sillon aikoinaan tosi paljon, ainakin pariksi vuodeksi.
Nyt ollaan sit jonkun verran oltu yhteyksissä, mut ei kyllä todellakaan mitenkään kovin paljoa..
Hanna muutti nyt joku aika sitten Rovaniemelle, joten tulee oltua yhteyksissä entistä vähemmän.
Myös yksi Saukki-porukasta.

Anna-Kaisa:

A-K oli yksi mun parhaita kavereita peruskoulussa. Oltiin myös A-K:n kanssa tosi paljon yhdessä ja hän oli myös tosi isona osana teini-iän sekoiluissa.
Anna-Kaisan kanssa ei olla oltu yhteyksissä pitkäänpitkään aikaan, mikä on todella harmi, koska hän oli mulle aikoinaan kuitenki todella tärkeä ja olis kiva olla yhteyksissä vieläkin.
Yksi Saukki-porukasta.

Elli:

Elli oli myöskin yks mun parhaista kavereista. Liikuttiin tosi paljon yhdessä.
Kaikki aikaisemmin mainitsemani henkilöt olivat aikoinaan mulle tosi tärkeitä ja ovat tietenkin vieläkin. Oltiin koko porukka paljon yhdessä ja rellestettiin paljon..:D Oli yks kaveri kenen luona oltiin melkein päivittäin ja siellä oli meidän lisäks tietty muitakin..
Ellin kans ei olla oltu yhteyksissä nyt vähään aikaan, mitä nyt facebookissa juteltu välillä, viimeksi näin Elliä tivolissa ja Elli ei ole käynyt kylässäkään kuin kerran sinä aikana minkä olen omassa kämpässä asunut, eli melkein kahden vuoden aikana.
Viimeinen siitä Saukki-porukasta.

Joonas:


Joonas oli tosiaan hyvä kaveri jo tarhassa ja myös peruskoulun ajan.
Joonas on aina ollu semmonen vähän tyhmä, ei siis mieleltään tyhmä vaan semmonen höntti/hullu/
miten sitä haluaa kutsua:D En sit tiedä onko enään, mutta kuitenkin.
Ehkä jos sen hönttiyden takia, Joonas on aina ollu mun mielestä tosi mukava, koska
sille sai nauraa aina, ja eikö porukassa aina pidä olla joku pelle!:D
Harmittaa tosi paljon myös se ettei Joonaksesta ole kuulunut mitään pitkään aikaan, hän on yksi niistä joista ois tosi kiva kuulla vielä nykyäänkin ja ois mukava nähdäkin joskus..
Joonakseen olin tosi ihastunu peruskoulussa..:D

Aleksanteri:

Ate oli aikoinaan myös tosi tärkeä ja ois kiva nähdä häntäkin joskus..
Tosi vaikee kirjottaa muuten näitä, koska ei oo kuulunu pitkään aikaan mitään monistakaan, mut ajattelin silti kirjoittaa jotain niistä kaikista, jotka on mulle joskus ollu tosi tärkeitä..

Aleksi:
 

 Aleksi oli aikoinaan myös tosi tärkeä.
Häntä onneksi näkeekin vielä joskus ja tietää muutenkin suurinpiirtein mitä hälle kuuluu:D
Aleksi on ymmärtääkseni myös melko hyvä kaveri Akin kanssa.
Huvittavin muisto mikä mulla Aleksista on, on se kun oltiin viihteellä yhdellä laavulla..
En nyt tässä kehtaa kertoa, mikä siinä on huvittavaa, mutta asianomaiset varmasti muistaa
tilanteen..:D

Teemu:
 
 
Myös yksi niistä joiden kanssa tuli joskus liikuttua melko paljon.
Nykyään ei sitten olekaan näkynyt pitkään aikaan:D

Hanne-Maari:
 

Hande on tällä hetkellä mulle yks tärkeimmistä ihmisistä, en voi edes sanoin kuvailla kuinka tärkeä hän mulle on. Handea näen eniten mun nykyisistä kavereista. Hän on mulle tosi tärkeä henkireikä tän äitiyden keskellä ja on yks niistä harvoista jotka on pysyny mun tukena koko ajan.
Hande on semmoinen aina iloinen pikkumyy, ja on kyllä oikeastikkin pieni..:D
Ois tosi ihana nähdä Handea vielä useammin, mut pyrin olemaan häneen yhteydessä mahdollisimman paljon.
Handen blogi

Roosa:


Roosa on myös yks niistä tosi tärkeistä ihmisistä, jotka on mun tukena pysyny.
Roosa on ihana, koska on hyvä kuuntelemaan ja saa aina iloiselle mielellä vaikka kuinka ketuttaisi.
Nyt hän valitettavasti teki tyhmät temput ja muutti opiskelemaan ihan liian kauas..
Ärsyttää suunnattomasti kun tietää ettei näe häntä enään paljoa, mutta tottakai olen iloinen Roosan puolesta, kun hän pääsi opiskelemaan sinne minne tahtoi.
Roosan kanssa soitellaan melko paljon ja jutellaan facebookissa.
Roosan blogi

Pauliina:
 

Pauliinaa riittäisi kuvailemaan vain pelkkä sydän, koska se kiteyttää kaiken tärkeimmän, mutta kerrompas silti jotain!:D
Pauliina on siis Peetun sylikummi ja ihan syystä. Pauge on ollu mulle todella tärkeä siitä asti kun muutti tänne Kemiin. Ensimmäiset ajatukset tästä ihanasta lapinlikasta, ei ehkä ollut mitkään kaikkein kauneimmat, mutta olin niiden ajatuksien kanssa täysin väärässä.
Pauliina oli tyhmä ja muutti Kouvolaan, jossa on nyt töissä. Harmittaa paljon kun häntä ei sen takia näe paljoa.
Onneks soitellaan tosi paljon ja jutellaa naamakirjassa. Paugelle voi soittaa milloin vain ja aina hän ehtii jutella. Pauliinalle voi kertoa kaikesta kaiken ja kukaan ei taida tuntea mua yhtä hyvin kuin hän.
En viitsi kirjoittaa enempää, koska muuten tekstiä tulee ja tulee koko ajan vain lisää..:D
Paugen blogi

Otto-Ville:

Otto on Handen ukko, joten hänen kanssa tulee oltua myös tekemisissä melko paljon, mikä on tietty ihan hyvä vain, koska Otto on mukava!:D
Otto on myös ymmärtääkseni yks Akin parhaita kavereita.

Siinä tais olla kaikki tärkeimmät..:)

Lopuksi vielä pohdintaa..:D

Oon tosi katkera kaikille niille, jotka ei ole pitäny muhun mitään yhteyttä sen jälkeen kun tulin raskaaks.. En nyt rupee nimiä luetteleen, koska tiedän että mussa on itsessäkin ollu vikaa.
Ymmärrän toki myös sen ettei ne muhun pidä yhteyttä.. Onhan meillä täysin erilaiset elämät nykyään, eikä mitään yhteistä. Ne on kuitenkin täysikäsiä niinku miekin, niin ymmärrykseni mukaan ne ryyppää ja baareilee melko paljon, niin miksi turhaan pitämään yhteyttä ihmiseen joka istuu vain kotona lapsensa kanssa.
Kuulostan varmasti tosi katkeralta ja olenkin sitä, kuten mainitsinkin.. En haluaisi olla, mutta pakko myöntää että joillekkin olen jopa vihainen, koska he ovat luvanneet käydä kylässä, jnejne. mutta eipä niitä ikinä ole näkynyt.
Pakko vielä painottaa että tiedän sen, että minussakin on vikaa, koska enhän miekään ole kauheasti yhteyttä pitänyt, mutta myös mulla on syyni.. En edes kehtaisi enään ottaa yhteyttä, koska ajattelen että jos he haluaisivat pitää yhteyttä niin he varmasti silloin pitäisivät.
Mutta ehkä mie nyt lopetan tän postauksen tähän, koska muuten joku pahoittaa mielensä jos tunnistaa itsensä näistä valituksista..:D
Ja jos joku jo pahoitti mielensä, niin olen todella, todella pahoillani..Anteeksi!:)

10 kommenttia:

  1. toi on kyllä niin tuttua, ettei niitä kavereita oo pahemmin näkyny sen jälkeen ku raskaaksi tuli. :S jotku ei vaan voi ymmärtää sitä, että kun on lapsi niin ei pysty enään samalla tavalla lähtemään mihinkään ellei ota muksua mukaan! ja aattelen itekki aina just tolleen, että tekis mieli kysellä esim. yläasteaikasilta kavereilta, miten menee, mut ei kehtaa... kyl ne kysyy ite jos haluaa. :D ei tuu niinku mieleenkään et nekin vois ajatella samalla tavalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niimpä. Ja kun alkaa ite ajatteleen, että jos ei ois lasta, niin ois se nyt vähän outo pyytää lapsellisia kavereita mihinkään, kun tietäis että se lapsi tulee mukana.
      Ja just se siinä on, että ite ei kehtaa kysyä ja ottaa yhteyttä, mut ei tuu ajatelleeks että ne voi ajaletta ihan samallain..:D

      Poista
  2. Rekallinen rakkautta sinne rakkailleni <3 :')

    VastaaPoista
  3. Olen itse siinä asemassa että etäännyin kaveristani kun hän tuli raskaaksi. Elämäntilanteet oli tosiaan niin erilaiset että kumpikaan ei enää osannut yhtään samaistua toisen elämään. Jonkun aikaa lapsen synnyttyä yhteyttä pidettiin väkinäisesti, mutta ystävyys alkoi aiheuttaa enemmän molemminpuolista pahaa mieltä ja yhteiset puheenaiheet oli nolla. Minä koin tuolloin että kaverini väheksyi minun elämääni "vähemmän tärkeänä" ja välillä kuului tuota kuittailua kuinka vain biletän ja ryyppäilen ja niissä kommenteissa oli niin ylenkatseellinen maku ettei huvittanut enää kuulumisiani kertoa. Minua loukkasi se että kaverini vihjaili ja välillä sanoi suoraankin minun elävän jotain turhanpäiväistä pintaliitoelämää jolla ei ole mitään tarkoitusta.

    Minua taas alkoi nyppimään se että kaverini ei ollut enää kaverini vaan Äiti. Koko ajan. Lapsi oli paitsi fyysisesti läsnä koko ajan myös kaverini ainoa puheenaihe. Hänen elämässään ei ollut enää muuta. Jos kysyin kaverini kuulumisia, hän kertoi lapsensa kuulumiset. Tottakai lapsen pitääkin olla äidilleen se ykkösjuttu, mutta suoraan sanottuna niitä kakkavaippajuttuja ja puhjenneiden hampaiden tilaa kuunteli ainoastaan kohteliaisuudesta. Myöskin se ärsytti että lapsi teki kaverini elämästä kaikin tavoin merkityksellisemmän ja tärkeämmän kuin minun mikään elämänvaiheeni. Minun parisuhdeongelmani kuitattiin hölynpölynä kun taas kaverini parisuhdeongelmat olivat vakava paikka koska heillä on yhteinen LAPSI.

    En tahallani ole kaveriani hylännyt, eikä kaverini varmasti tahallaan ole aiheuttanut mielipahaa vihjailemalla ettei minun kuulumiseni tai elämäni voi mitenkään olla yhtä tärkeää kuin perheellisen. Enkä minä tahallani pidä lapsiarkijuttuja tylsinä, ja ymmärrän kyllä miksi kaverini ei jaksa kuunnella minun juttujani. Mutta ainakin minun tapauksessani kaverisuhde on yksinkertaisesti mennyt niin väkisinvääntämiseksi että en jaksa enää yrittää.

    Tämän avautumisen tarkoitus oli vain tuoda tätä toistakin näkökulmaa asiaan. Aika moni nuorena lapsen saanut toteaa että kaverit katoavat, mutta kukaan tuskin hylkää ketään ilkeyttään. Niinkin radikaalisti eri elämäntilanteet vaativat ystävyydeltä työtä ja molemminpuolista mielenkiintoa toisen erilaiseen elämään. Aina se ei onnistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh.. Onhan se aina harmi jos kaveri/kaverit kaikkoaa, kuulostaa kyllä tutunoloiselta tuo sun kirjoitukses.

      En mie todellakaan tarkoittanu tuota tekstiä niin että yrittäisin syyllistää kavereita.
      Juuri sen takia painotinkin, että tiedän itsekin olevani osa syy tilanteeseen, mutta omasta mielestä olen yrittäny alkuun pitää yhteyttä, mutta loppujen lopuksi en enään jaksanut, koska ketään ei tuntunut kiinnostavan.
      Ymmärrän kyllä senkin, että niiden mielestä on voinut tuntua että puhun pelkästään vauvajutuista, mutta olen yrittäny rajoittaa niitä todella paljon, että kerron Peetusta vain niille joita se kiinnostaa ja jotka ovat jotain siitä kysyneet..

      Mutta ymmärrän kyllä tämän toisenkin näkökulman todella hyvin..:)

      Poista
  4. Mä oon kyllä sitä mieltä että jos on yhteinen lapsi, niin parisuhdeongelmat otetaan vakavammin, ihan sen takia ettei lapsi joudu siinä kärsimään yleensä (en yleistä kaikkiin mutta tuttuihin viittaan) juurikin lapsettomilla nuo parisuhdeasiat on aika merkitsemättömiä. Kun on lapsi, joutuu vaihtamaan sen elämismoodin aivan erinlaiseksi, ei olla ulkona niin paljon ja aletaan nauttia siitä, kun pääsee edes kerran kuukaudessa johonkin aivan yksin, tai rakkaan kanssa.

    Ja siksi ehkä tuntuu siltä että muut bilettää joka viikko ja elää sitä pintaliitoelämää, koska itse ei muista minkälaista on mennä ja tulla miten haluaa :) Minä en kyllä ole kaivannut koko asiaa, koska en ikinä ole ollut niitä 'sekoilijoita'

    Mutta joo, täällä kans yks jonka kaverit lähti heti sen jälkeen kun saivat tietää olevani raskaana :) Ja kaverit joita sen jälkeen on saanut, ovat heti kadonneet koska halusivat jotain muuta kun olla kaveri.

    en kyllä tiiä että saiko kukaan mun tekstistä mitään tolkkua mutta jep :D




    ps. elli on mun naapuri, on käyny pari kertaa kahvilla meillä :D!

    VastaaPoista