Uusi yritys

Kone on ollu nyt jonkun aikaa huollossa ja se on antanut sopivasti aikaa miettiä, miten haluan blogini kanssa jatkaa.
Mietin monia eri vaihtoehtoja, jopa sitä, että jatkaisin kirjoittamista tänne, mutta kukaan ei pääsisi lukemaan.
Monet vaihtoehdot tuntuivat enemmän tai vähemmän hyviltä vaihtoehdoilta.

Tulin kuitenkin tulokseen, että jatkan näin. Olen kiintynyt tähän blogiin todella paljon, kuten myös teihin lukijoihin! Varsinkin niihin jotka kommentoivat. Viittä inhottavaa kommenttia kohtaan riittää vaikka vain yksi mukava kommentti ja se silti jaksaa piristää.
Mietin myös sitä, että jos kirjoitan blogia, niin miksi en kestäisi nuita lapsellisia kommentteja? Oon kuitenkin elämässäni kokenut paljonpaljon pahempiakin asioita kuin joidenkin tuntemattomien kommentit.
Tokihan jokainen negatiivinen kommentti satuttaa, mutta eivät kommentoijat tunne mua, niin miksi ottaisin itseeni kommenteista? Saavathan he haukkua mua miten haluaa, koska vain lähipiirini tietää millainen äiti ja millainen ihminen oikeasti olen.
On hassua, että nämä anot esittää tuntevansa mut ja mun perheen niin hyvin, että pystyisivät muka laukomaan niin henkilökohtaisia loukkauksia kuin luulevat.

Mutta syy, miksi päätin vielä jatkaa on se, että täällä pystyn oikeesti kirjoittaan ihan vapaasti kaikesta. Täällä huomaan, että monilla muillakin on sama tilanne, että on tullut nuorena äidiksi ja jokainen on asiasta ihan yhtä ylpeä kuin mie. Täällä myöskin on ihmisiä, jotka jaksavat kuluttaa sen muutaman minuutin kommentointiin ja se oikeasti saa mun hyvälle mielelle.

Lastani rakastan enemmän kuin mitään muuta ja ne jotka pystyvät kyseenalaistamaan sen, ovat taatusti lapsettomia ja sitä paitsi niin väärässä kuin ihminen ikinä vain voi olla.
Aki on myös mulle tosi rakas ja tiedän, että Aki rakastaa mua ihan yhtä paljon kuin mie sitä ja se ei siitä miksikään muutu vaikka anot kuinka yrittävät muuta väittää.
Me ollaan onnellisia juuri tälläisina ja rakastetaan jokainen toisiamme yli kaiken ja niin se tulee aina olemaankin, kuten sen kuuluukin olla.



---------------------------------------------------

Peetu on kasvanut ihan älyttömästi, se näyttää niin isolta pojalta.
Yritän saada aikaiseksi otettua kuvia Peetulista, jotta tekin näette, kuinka paljon hän on kasvanut!
Pikku vauvamme kävelee jo ihan ongelmitta tukea vasten melkoista vauhtia!
Välillä taas kun hän seisoo, vaikka pöytää vasten niin hän alkaa jollain siinä seisoessa leikkimään ja huomaakin jonkun ajan kuluttua, ettei pidä kiinni enään ja sitten menee istumaan ja alkaa itkemään.. :D
Peetusta on myöskin tullut melko itsepäinen, mitään ei saisi ottaa pois eikä myöskään kieltosanat ole Peetun mielestä sallittuja.
Tanssiminen on hänen mielestä oikein mukavaa ja heti kun musiikki alkaa soimaan niin rupeaa äijällä pylly heilumaan!


--------------------------------------------------

Mulla on nyt ihan älyttömästi nuita tekemättömiä postauksia, mutta mie teen niitä mieleni mukaan, koska en halua, että mulla on blogia kohtaan semmonen olo, että on pakko tehdä jotain.

Nyt päätin kuitenkin, että pidän kysymyspostauksen. Uskon nimittäin, että aika monilla on jotain kysyttävää mm. meidän tän hetkisestä tilanteesta, poissa olon kaikista syistä tai ihan mistä tahansa. Hiljaiseloa on kuitenkin ollut aika pitkään jo.
Eli antakaa vain kysymysten sadella ihan mitä tahansa asiaa koskien, mutta kuten aina on ollut niin kysymykset hyvän maun rajoissa.
Sovitaan vaikka, että aikaa on 9.12.2011 asti! Eli sen jälkeen tulleisiin kysymyksiin ei tule vastausta.

Palataan pian! :)