Rakas Peetu 1v

Kun aloin odottaa sinua, tuntui typerältä, että minustako muka äiti?

Minusta, joka ennen oli kapinallinen teini?

Minusta, joka ei ollut lainkaan äitiainesta?

Raskaus eteni ja aloin odottaa sinua yhä enemmän ja enemmän.

Odotin, että saisin sinut syliini. 

Saisin jutella ja lässyttää sinulle.

Pussailla ja halailla.

Ihailla ja rakastaa.

En millään malttanut odottaa sinua.

Sitten meinasit syntyä etuajassa.

Minulle tuli hätä. Mitä jos synnytkin jo nyt?

Mitä jos et olekkaan valmis tulemaan meidän luo?

Jouduin lepohoitoon.

Oli tylsää vain olla ja odottaa sinua.

Hypistelin vaatteitasi ja järjestelin kaikkea valmiiksi.

Valmiiksi sinun tuloasi varten.

Kun olisit sitten saanut syntyä, niin olitkin ilmeisesti päättänyt,

että äidin masussa on parempi.

Synnytystäsi käynnisteltiin pari päivää.

Kun vihdoin alkoi ne ihka oikeat synnytyssupparit, tuntui, 

että kuolen.

Mutta tottakai selvisin siitä ja suurinpiirtein ehyenä.

Kuulin ensimmäisen huutosi ja sydämeni pakahtui ilosta.

Sain sinut syliini ja isäsi leikkasi napanuorasi.

Itkin ja nauroin ja hymyilin sinulle.

Sinut otettiin sylistäni pestäväksi ja puettavaksi.

Vasta silloin tunsin neulan pistot kun minua tikattiin.

Olin ollut niin iloinen syntymästäsi, etten edes huomannut.

Pyysin lisää puudutusainetta.

Sain sinut takaisin syliini ja poskiini alkoi jo sattua.

Hymyilin niin paljon.

Minua itketti, koska olit niin kaunis.

Täydellinen lapsi.

Rakastuin sinuun todella paljon ja en ikinä päästäisi irti.

Päästiin pois synnäriltä ja oli aika alkaa elämään perhe-elämää

kotona kolmestaan.

Se tuntui hassulta tulla kotiin sinun kanssasi.

Nyt meitä olikin kolme.

Arki alkoi hyvin.

Olit kiltti ja reipas pienimies.

Nukuit hyvin. Söit hyvin.

Hymyilit paljon, joko tahallisia tai tahattomia hymyjä.

Rakastuin sinuun päivä päivältä enempi.

Aloit kasvaa.

Opit uusia asioita.

Minä ja isäsi opimme olemaan vanhempia.

En voinut tajuta kuinka paljon voi pientä ihmistä

rakastaa.

Opit kannattelemaan päätäsi.

Opit pyörähtämään.

Opit ryömimään.

Opit konttaamaan.

Hymysi oli jotain niin kaunista.

Sinulla oli paljon tukkaa ja olit täydellinen.

Nauroit paljon.

Opit asioita todella nopeaa.

Sinusta alkoi erottua eri luonteenpiirteitä.

Aloit näyttää isältäsi.

Rakastin sinua enemmän.

Kasvoit isoksi pojaksi.

Opit kävelemään.

Osasit näyttää missä on lamppu, missä koira.

Osasit vilkuttaa ihanasti ja sanoit heijjeii.

Opettelit sanaa lamppu, mutta siitä tulikin "amppu".

Se kelpaa. Jos se on amppu, niin äitikin sanoo sitä ampuksi.

Olet kaunein lapsi maailmassa.

Kuinka sinua voisi olla rakastamatta?

Hymysi valloittaa ja saa minutkin hymyilemään.

Se kun aamulla väläytät minulle hymyn, saa päiväni käyntiin.

Naurusi on minulle kauneinta laulua.

Se kun halaat minua, koskettaa syvältä.

Tiedän silloin, että sinäkin rakastat minua.

Kun annat oikein märän humpin, en millään raaskisi kuivata naamaa.

Osoitithan vain rakastavasi minua.

Rakastan sinua.

Huolehdin sinusta.

Olet tärkein<3

Hyvää ensimmäistä syntymäpäivää rakas Nuuhku!<3

Rakkaudella

Rakastava äitisi.